Muutama yö sitten näin unessa kuinka Kettu kyllästyi ja lähti toisen tytön matkaan. Heräsin itkuuni ja kietouduin epätoivoisesti kiinni Ketun lämpimään selkään. Hänkin havahtui unimaailmoistaan ja säikähti vähän, antoi minun itkeä itkuni ja suukotteli. En käsitä miten olen voinut saada omakseni jotain sellaista kuin hän. Enkä käsitä miksi yhä kaipailen jotain muuta, varsinkin kun tiedän että se jokin muu on satuttanut (ja mahdollisesti tulee satuttamaan) minua enemmän kuin voi ajatella.
Asiaa ei auta lainkaan se, että tapaan Korpin tänään. Tapaan hänet ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen ja ajatus ahdistaajännittääpelottaa ihan saatanasti. Yllätän itseni jatkuvasti katselemasta mielikuvia joissa Korppi katselee minua alta kulmain kuten ennen, haluaa minua kuten ennen, tuhoaa minut kuten ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti