Kettu katsoo minua jokin hätänä mikä hätänä ei hätää
"Rakastan sua", sanon ääni melkein nyyhkäyksenä, ja sulava lumi valuu hiuksistani. Ja Kettu vetää minut itseään vasten niin täynnä surua ja rakkautta että päässä keinahtaa ja jalat katoavat polvista alaspäin. Kettu on lähellä ja yhä jossain kaukana, silmissä pala yötä jonka joku on riistänyt maisemasta ja tuonut huoneeseen (voiko pimeän kesyttää?).
Ja ulkona sataa lunta, sataa loputtomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti