Thinking out loud

 

  

Viime yönä riitelin puhelimessa entisen rakastajan (Jaken) kanssa ja hetkessä tunsin kaiken romahtavan. Makasin sängyllä Ketun pidellessä käsistäni kiinni ja itkun takaa kuiskailin jotain sellaista kuin "satuta nyt kiltti kerran kunnolla, mä haluan tuntea jotain jumalauta". Hän otti syliin ja piti lujasti kiinni, kunnes olin saanut valutettua kaiken ahdistuksen silmieni takaa ja kykenin taas puhumaan. Kerroin hänelle miten vaikeaa minun on käsitellä sellaista rakkautta, miten vaikeaa on parantua kun sydämestä tuntuu olevan jäljellä pelkkää tuhkaa. Miten pahalta tuntuu syödä, miten välillä haluaisi vain

Kettu kuunteli ja vastasi aina kun oli hyvä vastata, puhui pehmeitä ja piirteli niskaan aurinkoja. Rakasteli oikein ja pehmeästi ja pitkään, silmät yötä täynnä. Sanoi ettei tahdo nukahtaa ennen minua, ei halua jättää yksin. "Arvaa mitä", sanoin ja sormeilin Ketun kosteita lanteita, jätin sanomatta "en halua menettää sua ikinä".