Tapasin hänet viime keväänä muutaman puolitutun kautta, vaihdoimme silloin vain pari sanaa. Kävin kerran hänen luonaan teellä ja myöhemmin kesällä kun olin Helsingissä vailla yöpaikkaa (Jaken häädettyä minut kotoaan koska "ärsyttää enkä jaksa nyt seuraa") hän otti minut luokseen yöksi. Korppi asui silloin pienessä sievässä mökissä siirtolapuutarhan keskellä, yksi huone ja keittiö, valtava takapiha jolla hän kasvatti melkein kaiken ruokansa itse. Yö oli kaunis ja seesteinen, tähdet näkyivät selvästi. Kävimme yöuinnilla pienessä joessa, kuiskimme pehmeitä sanoja, nukuimme sylikkäin.
Viimeisellä kesälomaviikolla hän pyysi päästä luokseni kylään (jäi vähän pidemmäksi aikaa). Kuvasin häntä vanhalla filmikameralla ja hän nauroi ja kertoi ufotradition historiasta. Ensimmäisen yön jälkeen heräsimme aamuaurinkoon, makasimme lähekkäin ja suunnittelimme kaikkea hölmöä ("äänitetään biisi hellyysäänistä, pelkkiä hellyysääniä 10 minuuttia: purrr, mmm..."). Naurua ja katseiden kohtaaminen, Nyt!-hetki pidätti hengitystään. Suudelma.
Seuraavana yönä rakastelin Korpin kanssa ja se oli taivaallista. Kaksi lämmintä ja kosteaa kehoa toisiinsa kietoutuneina, seinillä kultaisia pyöriviä valokuvioita ja mieto vadelmaöljyn tuoksu, taustalla Pink Floydin Echoes (kuuntele ja hypnotisoidu). Sen jälkeen kosminen raukeus, samaan aikaan kevyt ja raskas olo, kaunis olo pitkästä aikaa. Ilma väreili tunteesta.
Ylihuomenna pääsen hänen lähelleen taas
Iho ihoa vasten
sielu
sielua vasten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti